RITARIKUNTIA
Pyhän Johanneksen eli Maltan ritarikunta on toiminut lähes yhtäjaksoisesti perustamisestaan asti vuodesta 1098 ensin sairaala- ja sitten myös sotilasritarikuntana. Maltan ritarikunta on ainoa kiistatta hyväksytty suvereeni ritarikunta maailmassa. Palestiinasta ritarikunta siirtyi Rhodokselle (1309), sieltä Maltan saarelle (1522) ja Napoleonin karkottamana vuoden 1798 lopulta Roomaan. Ritarikunnan 900-vuotisjuhlan kunniaksi se sai Maltan hallitukselta takaisin haltuunsa St. Angelon linnan Vallettan kaupungissa.
Lähellä Vatikaania olevalla järjestöllä on maailmassa n. 12.000 jäsentä, joiden on oltava katolisen kirkon jäseniä. Aatelissukuun kuuluminen ei sen sijaan ole enää välttämätön jäsenyyden edellytys. Maltan ritarikunnalla on paavin tunnustus (fons honorum). Ritarikunta on kansainvälisen lain tarkoittama itsenäinen subjekti ja sillä on valtion status, mikä merkitsee mm. oikeutta painaa rahaa ja käyttää omia rekisterikilpiä. Maltan ritarikunta on solminut diplomaattisuhteet 76 maahan ja se sai vuonna 1994 pysyvän tarkkailijan aseman Yhtyneissä Kansakunnissa (YK).
Maltan ritarikuntaharjoittaa mittavaa järjestäytynyttä hyväntekeväisyyttä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Saksassa toimii vapaaehtoisjärjestö Malteser Hilfdienst, joka ylläpitää sairaaloita, asuntoloita ja vanhainkoteja. Järjestöllä on noin 30.000 vapaaehtoista ja 7.500 palkattua työntekijää. Ritarikunnan Skandinavian osasto perustettiin vuonna 1959.
Johanniittain ritarikunta, Johanniter Ridderskapet i Finland, on uskonpuhdistuksen jälkeen Maltan ritarikunnasta irtautunut protestanttinen haara, joka juontaa juurensa vuonna 1351 perustettuun ja vuonna 1810 lakkautettuun Brandenburgin voutikuntaan. Fredrik Vilhelm IV perusti sen uudelleen vuonna 1852. Suomeen Johanniitat tulivat vuonna 1923. Ritarikunnan alaisuudessa toimii Suomessa avustusjärjestö Johanniitat ry - Johanniterna rf, joka harjoittaa omaa ambulanssitoimintaa. Molempien tunnuksena on valkoinen Maltan risti.
Pyhän Lasaruksen ritarikunta, Ordo Militaris et Hospitalaris Sancti Lazari Hierosolymitani, periytyy keskiajalla Jerusalemissa toimineesta alun perin sairaalaritarikunnasta. Suomen suurprioraatti on perustettu vuonna 1974, ja se on espanjalaisen suurmestarin, Sevillan herttuan alaisuudessa. Maltan ristin muotoisen vihreän ritariristin nauha on vihreä. Ritarikunta tukee mm. huumeambulansseja ja epilepsian hoitoa.
Saksalainen ritarikunta, Ordo Domus Sanctae Mariae Theutonicorum, perustettiin vuonna 1190 sairaalaritarikunnaksi, jonka Napoleon lakkautti vuonna 1809. Itävallan keisari Franz I perusti ritarikunnan uudelleen vuonna 1834. Habsburgien monarkian päätyttyä jäljelle jäi vain pappissiipi, joka kärsi natsien vainoissa ja perustettiin vuonna 1945 uudelleen. Saksalaiseen ritarikuntaan liittyy läheisesti vuonna 1866 perustettu kunniaritarien, Ehrenritter, siipi. Järjestön keskus on Itävallassa.
Pyhän Haudan ritarikunta perustettiin vuonna 1335 ja organisoitiin uudelleen vuosina 1847 ja 1888. Vuodesta 1949 on suurmestarina kardinaali. Pyhän Haudan ritarikunnan tunnuksena on punainen Jerusalemin risti, tasavartinen risti, jonka sakaroiden välissä on neljä pienempää ristiä.
Pyhän Konstantinuksen ritarikunta, Ordo Sancti Constantini Magni, perustettiin Sveitsissä vuonna 1953. Ritarikunta liittyy bysanttilaiseen perinteeseen ja keisari Konstantinus Suureen (274–337), joka antoi Milanon ediktissään vuonna 313 kristityille uskonnonvapauden. Ritarikunta pyrkii edistämään ekumeenista kristillisyyttä. Maailman runsaasta 700 Konstantinus -ritarista suomalaisia on yli 300, joista noin 50 on pappeja. Ritarikunnan Suomeen tuonut Yrjö von Grönhagen sai vuonna 1970 ritarikunnalle virallisen hyväksymisen sekä suojelun Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkalta Nikolaos VI:lta. Hyväksymisen ovat myöhemmin vahvistaneet hänen seuraajansa patriarkkoina, Parthenios III ja Petros VII. Ritariristiä kannetaan punaisessa nauhassa. Ritarikunta tukee Aleksandrian patriarkaatin avustustyötä Afrikassa ja Suomessa SOS -lapsikyliä.
Joskus Suomessa toimiviin kristillisiin ritarikuntiin yhdistetään myös Pyhän Karitsan ritarikunta. Tämä ei kuitenkaan ole jäsenyysritarikunta, vaan Suomen ortodoksisen kirkon vuonna 1935 perustettu puolivirallinen ansiomerkkiritarikunta, jonka merkkejä myönnetään kirkkokunnan jäsenille ja sille palveluksia tehneille muille kansalaisille.
Vastaavasti Suomen ev. lut. kirkolla on kaksi v. 2006 perustettua virallista kunniamerkkiä, P. Henrikin Risti ja Mikael Agricolan risti sekä puolivirallinen Seurakuntatyön kunniamerkki.
Kristillisten ritarikuntien keskinäisen yhteyden tavoittelu on jatkuva haaste samaan tapaan kuin eri kirkot ovat lähentyneet toisiaan ekumenian hengessä. Tärkeä askel tähän suuntaan oli arkkipiispan vuonna 1997 esittämä kutsu eri ritarikunnille kokoontua Pyhän Henrikin päivänä (19.1.) Turun tuomiokirkkoon yhteiseen rukoushetkeen.